Vähähiilinen rakentaminen
Mitä vaaditaan ja miten rakennuksen hiilijalanjälki lasketaan?
Vähähiilinen rakentaminen ei ole enää vain suunnannäyttäjien teema, vaan nopeasti arkipäiväistynyt osa rakentamisen vaatimuksia, hankintaa ja kilpailukykyä. Suomessa rakentamislain mukaisesti uudelle rakennukselle tulee laatia ilmastoselvitys ja rakennustuoteluettelo 1.1.2026 alkaen. Ilmastoselvitys tehdään loppukatselmusvaiheessa ja rakennustuoteluettelo rakennuslupavaiheessa. Rakennuksen hiilijalanjäljen on alitettava rakennusluokkakohtainen raja-arvo.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rakennuksen ilmastovaikutuksia ei enää tarkastella vain energiankulutuksen kautta, vaan koko elinkaaren näkökulmasta. Ympäristöministeriön arviointimenetelmässä tarkastelu ulottuu tuotantovaiheesta rakentamiseen, käyttöön ja elinkaaren loppuun. Mukana ovat esimerkiksi materiaalit, energia, kuljetukset ja työmaavaihe.
Monelle yritykselle suurin muutos ei ole itse laskenta, vaan se, että vähähiilisyys siirtyy hankkeen loppuvaiheen raportista jo varhaisen vaiheen ohjaukseen. Kun hiilijalanjälkeä ohjataan raja-arvoilla, päästöt pitää pystyä huomioimaan suunnittelussa, materiaalivalinnoissa, hankinnoissa ja toteutuksessa riittävän aikaisin. Rakennustuoteluettelo ei ole tässä vain hallinnollinen liite, vaan käytännön työkalu, jolla rakennuksen materiaalitiedot tuodaan näkyväksi ja päivitettäväksi koko hankkeen ajan.
Yrityksille tämä avaa myös mahdollisuuksia. Kun rakennushankkeen hiilijalanjälki pystytään laskemaan luotettavasti ja vähennystoimet osoittamaan numeerisesti, vähähiilisyys muuttuu todennettavaksi kilpailueduksi. Se auttaa tarjouskilpailuissa, tukee vastuullisuusviestintää ja luo uskottavuutta sijoittajien, asiakkaiden ja muiden sidosryhmien suuntaan. Samalla se valmistaa yritystä tulevaan EU-kehitykseen: rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvot tulevat käyttöön koko EU:ssa viimeistään vuodesta 2030 alkaen rakennusten energiatehokkuusdirektiivin myötä.
Rakentamisen vähähiilisyys vaikuttaa etenkin kahteen ryhmään: Itse rakentajiin sekä rakennustuotteiden valmistajiin. Alta löydät tarkemmat tiedot rakentamisen vähähiilisyydestä sekä rakennustuotteen valmistajan, että rakennuttajan näkökulmasta.
Rakennustuotteen valmistaja: Näin varmistat tuotteen kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa
Rakennustuotteen hiilijalanjälki lasketaan tuotekohtaisesta datasta
Rakennustuotteen hiilijalanjälki tarkoittaa käytännössä sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä tuotteen valmistuksesta aiheutuu. Rakentamisen laskennassa käytetään tyypillisesti vähintään tuotantovaiheen tietoja eli moduuleja A1–A3, ja tulos ilmoitetaan hiilidioksidiekvivalentteina, esimerkiksi yksikköä, kiloa, neliötä tai kuutiota kohden.
Jos tuotteesta ei ole omaa tuotekohtaista ympäristötietoa, rakennushankkeessa käytetään helposti geneeristä eli keskimääräistä tietoa. Tämä on valmistajalle olennainen asia. Geneerinen arvo voi olla toistaiseksi riittävä laskentaan, mutta se ei tee oikeutta tuotteelle, jos sen todellinen hiilijalanjälki on markkinakeskiarvoa pienempi. CO2data toteaa menetelmäkuvauksessaan, että tietokanta perustuu geneeriseen eli tyypilliseen tietoon, jonka tarkoitus on edustaa suomalaisen rakentamisen keskimääräistä tasoa. Nämä arvot ovat konservatiivisia, ja hyvin usein päästömääriltään yrityksen yksilöllisesti laskettua arvoa suurempia.
Tuotteen vähähiilisyys ei määräydy mielikuvalla vaan vertailukelpoisella tiedolla
Rakennustuote ei ole vähähiilinen vain siksi, että se sisältää vähemmän materiaalia, kierrätettyä raaka-ainetta tai valmistetaan energiatehokkaasti. Nämä voivat parantaa tuotteen ilmastosuorituskykyä, mutta vähähiilisyys pitää pystyä osoittamaan laskennalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuotteen päästötiedon on oltava määritetty samalla logiikalla kuin vaihtoehtoisilla tuotteilla, jotta vertailu on uskottava.
Tästä syystä EPD eli ympäristöseloste on monelle rakennustuotevalmistajalle tärkein työkalu. EPD on standardoitu, kolmannen osapuolen verifioima, tapa esittää tuotteen ympäristövaikutuksia. Sen arvo ei ole vain raportissa itsessään, vaan siinä, että suunnittelija, urakoitsija tai laskija voi käyttää tuotteen tietoa osana hankkeen hiilijalanjälkilaskentaa ja vaihtoehtojen vertailua.
Käytännössä prosessi etenee näin
Ensimmäinen vaihe on määrittää tuote oikein EPD:tä varten. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tunnistetaan tuotteen käyttötarkoitus, rajataan tarkasteltava tuote selkeästi ja määritetään sille oikea laskentayksikkö. Tuote voi olla esimerkiksi kiloina myytävä metallituote, neliömetripohjainen levy, kuutiopohjainen eriste tai kappalekohtainen elementti. EPD-laskenta rakentuu aina selkeästi määritellyn tuotteen ja toiminnallisen yksikön ympärille.
Toinen vaihe on kerätä laskennan lähtötiedot. Näihin kuuluvat tyypillisesti raaka-aineet ja niiden määrät, energian käyttö, valmistusprosessi, kuljetukset, pakkaus sekä muut tarkastelun rajaukseen kuuluvat tiedot. Monissa tuoteryhmissä materiaalikoostumus vaikuttaa olennaisesti lopputulokseen. Esimerkiksi betonituotteissa hiilijalanjälkeen vaikuttavat erityisesti betoniresepti sekä käytetyn sementin määrä ja laatu.
Kolmas vaihe on varsinainen EPD-laskenta. Tässä tuotteen ympäristövaikutukset lasketaan valitun standardin, tuoteryhmäsääntöjen ja oikeiden päästökertoimien mukaisesti. Tavoitteena on tuottaa tuotekohtaiset ympäristötiedot sellaisessa muodossa, että niitä voidaan käyttää uskottavasti markkinassa ja osana dokumentoitua EPD:tä.
Neljäs vaihe on tulosten tulkinta ja hyödyntäminen. Pelkkä laskettu luku ei vielä kerro, miten vahva tuote on markkinassa. Olennaista on verrata tulosta relevanttiin vaihtoehtoon, kuten geneeriseen data-arvoon, saman tuoteryhmän tavanomaiseen ratkaisuun tai asiakkaan nykyiseen tuotteeseen. Tässä vaiheessa tuotteen vähähiilisyys muuttuu myynnissä hyödynnettäväksi ja perustelluksi kilpailueduksi.
Miten tuotteen vähähiilisyys määritetään?
Käytännössä rakennustuotteen vähähiilisyys määritetään vertaamalla sen laskettua hiilijalanjälkeä relevanttiin verrokkiin. Vertailukohta voi olla esimerkiksi saman käyttötarkoituksen perinteinen tuote, geneerinen päästöarvo tai markkinan tavanomainen ratkaisu. Jos tuotteen päästöt ovat alemmat samalla käyttötarkoituksella ja vertailu on tehty yhteismitallisesti, voidaan perustellusti sanoa, että tuote on vähähiilisempi kuin verrokki.
Tässä kohtaa tarkkuus ratkaisee. Väite ei voi perustua epämääräiseen mielikuvaan tai yksittäiseen ominaisuuteen, vaan laskennallisesti osoitettuun eroon. Juuri tästä syystä tuotekohtainen EPD data on arvokasta. Jos markkinassa käytetään muuten geneerisiä arvoja, valmistaja, jolla on oma dokumentoitu ja kilpailukykyinen tulos, pystyy erottautumaan selvästi paremmin.
Miksi EPD kannattaa tehdä nyt?
Kun rakennuksen ilmastoselvitys ja rakennustuoteluettelo yleistyvät osaksi uudisrakentamisen käytäntöä, rakennushankkeissa tarvitaan aiempaa enemmän käyttökelpoista tuotetietoa. Tämä ei tarkoita, että jokaiselta tuotteelta vaadittaisiin automaattisesti täydellinen ympäristöseloste. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että tuotteet, joista on saatavilla selkeää ja uskottavaa ympäristödataa, ovat vahvemmassa asemassa suunnittelussa, vertailuissa ja hankinnoissa.
Rakennustuotevalmistajalle kyse ei siis ole vain sääntelystä, vaan kaupallisesta asemasta. Kun tuotteen hiilijalanjälki on laskettu oikein ja vähähiilisyys pystytään osoittamaan, tuote ei kilpaile enää vain hinnalla ja teknisillä ominaisuuksilla. Se kilpailee myös sillä, kuinka hyvin se auttaa rakennushanketta saavuttamaan omat vähähiilisyystavoitteensa.
Reforest tekee EPD:t eli ympäristöselosteet puolestasi
Rakennustuotteen EPD laskenta ja vähähiilisyyden osoittaminen vaativat sekä teknistä ymmärrystä että kykyä muuttaa tulos asiakkaalle hyödylliseen muotoon. Reforest auttaa rakennustuotevalmistajia koko prosessissa: lähtötietojen kokoamisessa, EPD:n eli ympäristöselosteen laskemisessa ja dokumentin valmistamisessa, tulosten tulkinnassa, vertailuasetelman rakentamisessa ja siinä, miten tuotteen vähähiilisyys kannattaa tuoda esiin myynnissä ja markkinoinnissa.
Lopputulos ei ole vain laskentaraportti. Tavoite on, että tuotteestasi syntyy uskottava, todennettava ja myyntiä tukeva vähähiilisyysargumentti juuri niihin hankkeisiin, joissa sillä on eniten merkitystä.
Rakennuttajan ja rakennusliikkeen näkökulma
Vähähiilinen rakentaminen näkyy rakennuttajalle ja rakennusliikkeelle ennen kaikkea siinä, että rakennuksen ilmastovaikutuksia ei enää tarkastella vain yleisenä vastuullisuustavoitteena, vaan osana varsinaista toteutusta ja viranomaisohjausta. Uudelle rakennukselle asetetun hiilijalanjäljen raja-arvon alittuminen osoitetaan ilmastoselvityksellä loppukatselmuksessa. Tämä muuttaa hankkeen logiikkaa: vähähiilisyys ei ole erillinen raportti hankkeen lopussa, vaan asia, joka pitäisi huomioida jo suunnittelussa, hankinnoissa ja toteutuksen ohjauksessa.
Mitä vähähiilinen rakentaminen tarkoittaa käytännössä?
Rakennuttajan kannalta olennaista on ymmärtää, että ilmastoselvitys ei synny tyhjiössä. Sen rinnalla tarvitaan rakennustuoteluettelo, joka laaditaan rakentamislupaa haettaessa ja jota päivitetään keskeisten muutosten osalta hankkeen valmistuessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rakennuksen materiaali- ja tuotetiedon pitää kulkea hankkeessa hallitusti mukana suunnittelusta toteumaan asti. Jos tieto jää hajanaiseksi tai tuotemuutoksia ei pystytä seuraamaan, myös lopullisen ilmastoselvityksen laatu ja luotettavuus kärsivät. Tähän siis tarvitaan yllä mainittuja EPD tietoja.
Sääntelyn näkökulmasta rakennuksen hiilijalanjälki ei tarkoita vain työmaan tai materiaalihankintojen päästöjä. Arviointi perustuu kansalliseen vähähiilisyyden arviointimenetelmään, jossa tarkastellaan rakennuksen koko elinkaarta. Mukana ovat tuotantovaihe, rakentaminen, käyttö, korjaukset ja vaihdot sekä elinkaaren loppu. Lisäksi elinkaaren ulkopuoliset hyödyt ja haitat raportoidaan erikseen. Rakennuttajalle tämä on tärkeä näkökulma siksi, että hiilijalanjälkeen vaikuttavat yhtä aikaa materiaalivalinnat, energiaratkaisut, rakennusosien käyttöiät ja se, millaisia oletuksia rakennukselle tehdään pitkällä aikavälillä.
Onnistuminen ratkaistaan jo hankkeen alkuvaiheessa
Käytännössä onnistuminen ratkaistaan usein jo hankkeen alkuvaiheessa. Ensin pitää selvittää, kuuluuko rakennus raja-arvo-ohjauksen piiriin ja mikä käyttötarkoitusluokkakohtainen raja-arvo hankkeessa soveltuu. Sääntely ei koske kaikkia rakennuksia samalla tavalla: esimerkiksi pientalot on rajattu soveltamisalan ulkopuolelle, ja vähähiilisyyden ohjaus kohdistuu nimenomaan tiettyihin uusiin rakennuksiin. Samaan aikaan on hyvä huomata, että jos samassa rakennuksessa on useita käyttötarkoituksia, niitä voidaan joutua tarkastelemaan omien raja-arvojensa kautta.
Sen jälkeen tärkein käytännön tehtävä on rakentaa toimiva datapolku tuotteille ja määrille. Vähähiilinen rakentaminen ei kaadu yleensä siihen, etteikö laskentaa voisi tehdä, vaan siihen, ettei oikeaa tietoa saada oikeassa muodossa laskentaan. Rakennustuoteluettelo ei siksi ole vain lupaliite, vaan koko arvioinnin selkäranka. Kun tuotteet, määrät ja mahdolliset muutokset pysyvät hallinnassa suunnittelusta hankintaan ja työmaalta toteumaan, myös ilmastoselvityksen tekeminen loppuvaiheessa on huomattavasti suoraviivaisempaa.
Laskennasta on hyötyä vain, jos se ohjaa päätöksiä
Hiilijalanjälkilaskennan varsinainen arvo syntyy siitä, että sitä käytetään ohjaukseen eikä vain raportointiin. Kun laskenta tehdään riittävän aikaisin, hankkeessa voidaan tunnistaa suurimmat päästöajurit ja tehdä päätöksiä ennen kuin suunnittelu ja hankinnat lukittuvat. Usein vaikutukset painottuvat runkoratkaisuihin, materiaalimääriin, tuotteiden päästötietoihin, käytönaikaiseen energiankäyttöön sekä korjaus- ja vaihtosyklien oletuksiin. Jos nämä huomataan vasta loppuvaiheessa, liikkumavara on jo pieni.
Tyypilliset ongelmat liittyvätkin enemmän prosessiin kuin itse menetelmään. Laskenta aloitetaan liian myöhään, rakennustuoteluettelo jää liian yleiselle tasolle, tuotetieto puuttuu tai toteumat eivät enää vastaa suunnitelmia. Myös monikäyttöisissä rakennuksissa raja-arvojen tulkinta voi aiheuttaa virheitä, jos rakennuksen eri osien käyttötarkoituksia ei huomioida oikein. Näissä tilanteissa haaste ei yleensä ole se, etteikö hiilijalanjälkeä voisi laskea, vaan se, ettei hanketta ole johdettu vähähiilisyyden näkökulmasta riittävän järjestelmällisesti.
Vähähiilinen rakentaminen on ennen kaikkea johtamiskysymys
Rakennuttajalle ja rakennusliikkeelle vähähiilinen rakentaminen on ennen kaikkea johtamiskysymys. Sääntely antaa raamit, mutta käytännön onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin tuotetieto, määrät, laskenta ja päätöksenteko sidotaan yhteen hankkeen aikana. Kun tämä tehdään oikein, ilmastoselvitys ei ole lopussa erillinen pakollinen dokumentti, vaan luonnollinen lopputulos hankkeesta, jota on johdettu koko ajan oikeaan suuntaan.
Reforestin rooli on käytännössä auttaa juuri tässä kohdassa. Työ voi tarkoittaa ilmastoselvityksen ja laskennan toteuttamista, rakennustuoteluettelon tiedonhallinnan rakentamista tai varhaisen vaiheen hiilibudjetointia, jolla hanketta ohjataan ennen kuin liian korkeat päästöt lukittuvat suunnitelmiin. Olennaista on, että vähähiilisyys ei jää hankkeessa irralliseksi raportointivaatimukseksi, vaan muuttuu konkreettiseksi työkaluksi päätöksenteon tueksi.
Jäikö jokin askarruttamaan tai tarvitsetko apua ympäristöselosteen laatimisessa? Ota yhtettä ja jutellaan lisää!