Vastuullisuusalan uusin eepos on uunituore ESRS. Miten se liittyy vastuullisuusraportointiin, ja mitä se tarkoittaa? Pitääkö taas opetella jokin uusi juttu ja laittaa vastuullisuustyö kokonaan uusiksi?
Aiemmissa artikkeleissa on puhuttu CSRD-direktiivistä ja vastuullisuusraportoinnista. Näihin oleellisesti liittyvä käsite on ESRS (European Sustainability Reporting Standards) eli EU:n kestävyysraportointistandardit. ESRS määrää, mitä yrityksen vastuullisuusraportointiin tulee sisällyttää. Standardit määrittävät myös, mihin vastuullisuusseikkoihin tulee erityisesti keskittyä ja miten laajasti niistä tulee raportoida. Lyhyesti: kestävyysstandardit antavat siis yrityksen raportoinnille rungon ja raamit.
Keskitytään ensimmäisenä ESRS 1-osioon, joka kattaa kaikkia koskevat yleiset raportointivaatimukset. Osio voidaan jaotella kymmeneen alakohtaan, jotka on esitetty alla.
Raportointivaatimukset eli “ESG-luokat” (tuttuja jo ESG-raportoinnista):
•Ympäristöosuus, luokat E1-E5. Nämä luokat käsittelevät ilmastonmuutosta, saasteita, vesi- ja meriluonnonvaroja, biodiversiteettiä ja ekosysteemiä sekä kiertotaloutta ja resurssien käyttöä. Lyhyesti tässä käydään siis läpi yrityksen ympäristövaikutukset.
•Sosiaalinen osuus, luokat S1-S4. Nämä luokat käsittelevät oman työvoiman osuutta, työntekijöitä yrityksen arvoketjussa, vaikutusalueen yhteisöjä, kuluttajia sekä loppukäyttäjiä. Tässä osiossa käydään läpi yrityksen sosiaaliset vaikutukset.
•Hallinnollinen osuus, luokka G1. Tämä luokka käsittelee liiketoimintamallia. Hallintoa käsitellään tarkemmin ESRS 2-osiossa.
Laatuvaatimukset: tiedon pitää olla todenmukaista ja todennettavaa. Esimerkiksi energiankulutusta tarkasteltaessa tulisi käyttää energiamittarilukemia, jotka voidaan varmistaa energiayhtiöltä. Sähköyhtiöillä on usein tarkkaa tietoa sähkön alkuperästä ja hiilidioksidipäästöistä, jota tulee käyttää myös laskennassa. Kaikista tiedoista ei ole saatavilla todennettavaa tietolähdettä, jolloin tulee käyttää parhaan arvion mukaista laskentaa. Laatuvaatimuksilla pyritään raportoinnin oikeellisuuteen ja vertailukelpoisuuteen.
Kaksoisolennaisuus: outside-in ja inside-out-arviointi (lisää aiemmassa artikkelissa). Outside-in-näkökulmasta yrityksen tulee tarkastella, miten kestävyysasiat vaikuttavat sen tulokseen ja asemaan. Inside-out-näkökulmasta yritys puolestaan tarkastelee, miten sen oma toiminta vaikuttaa ihmisiin ja ympäristöön. ESRS olettaa lähtökohtaisesti, että kaikki ESRS-teemat (topical standards) ovat olennaisia ja yrityksen raportointivelvoitteeseen kuuluvia. Jos jokin teemoista ei ole olennainen, niin yrityksen täytyy antaa selvitys, miksi se jätetään pois laskennasta. Olennaisuuden arviointiprosessi täytyy avata kirjallisesti.
Due diligence: ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointiprosessi. Due diligence tarkoittaa yleisesti liikemaailmassa “asianmukaisuutta ja huolellisuutta ennen sopimuksen allekirjoittamista”. CSRD-raportoinnissa due diligence tarkoittaa, että yritys tunnistaa, ehkäisee, ennakoi ja vähentää negatiivisia ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksiaan sekä raportoi niistä. Tällä hetkellä ESRS velvoittaa raportoimaan prosessin tilasta, mutta varsinainen velvoite noudattamiseen (CSDDD, Corporate Sustainability Due Diligence Directive) astuu voimaan vasta myöhemmin.
Arvoketju: jos arvoketjun toiminta on olennaista kestävyysraportoinnin kannalta, se pitää sisällyttää raportointiin. Tähän sisältyvät ne ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, jotka organisaatio on aiheuttanut itse, yhteistyössä muiden kanssa tai prosessinsa kautta. Arvoketjun vaikutusten arvioiminen on usein työlästä, sillä arvoketjut ovat usein monimutkaisia, ja moniosaisia. Arvoketjun vastuullisuusvaatimuksiin ja niiden selvittämiseen palataan blogisarjassa myöhemmin.
Aikahorisontti: lyhyt, keskipitkä ja pitkä aikaväli kuvaavat yrityksen toiminnan ajoittumista. Lyhyt aikaväli on yrityksen raportointikausi (yleensä kalenterivuosi). Keskipitkä aikaväli on 1-5 vuotta (raportointikauden päättymisestä viiteen vuoteen asti), ja pitkä aikaväli on yli 5 vuotta. Ympäristöesimerkkinä vihreään sähköön siirtyminen on lyhyen aikahorisontin toimenpide, kun taas hiilineutraaliustavoite voi olla keskipitkän tai pitkän aikahorisontin toimintaa. Jos kestävyysselvitysten käyttäjät (“raportin lukijat”) tarvitsevat tarkempia tietoja yrityksen vaikutuksista ja toimista pitkällä aikavälillä, tulee käyttää lisäjaottelua. Pelkkä “pitkän aikavälin” hiilineutraaliustavoite ei ole vielä itsessään kovin vaikuttava, joten sitä täytyy jaotella tarkemmin (esimerkiksi “hiilineutraaliustavoite vuoteen 2030 mennessä”). Pitkän aikavälin tavoitteita kannattaa pilkkoa pienempiin osatavoitteisiin, jolloin kestävyystietojen seuranta, vertailu ja raportointi on helpompaa.
Raportoinnin yksityiskohdat: yrityksen tulee raportoida tietyistä teemoista riittävän yksityiskohtaisesti ja kattavasti. ESRS-säädökset antavat aiempaa yksityiskohtaisemmat raportointivaatimukset, jotta yritysvastuuraportoinnista saadaan kattavampaa ja luotettavampaa.
Viittausohjeet: ohjeistus siitä, miten raportissa voidaan viitata eri asioihin ja teemoihin.
Siirtymäsäännökset: ohjeistuksessa on määritelty kolmen vuoden siirtymäaika, jonka tarkoitus on “pehmentää laskua” täydelliseen raportointiin. Siirtymäajan kuluessa esimerkiksi eri teemojen mittareiden ei vielä tarvitse olla numeerisia, vaan osa niistä voi olla laadullisia (sanallinen selvitys laskennan sijaan).
Liitteet: ohjeistus siitä, miten liitteet sisällytetään raporttiin.
ESRS 1 antaa siis yleispätevät ohjeet ja vaatimukset jokaiselle raportoivalle yritykselle. ESRS 2 puolestaan kattaa yleiset tiedot, jotka liittyvät pääosin hallintotapaan.
Kestävyysstandardikokonaisuus on julkaistu vasta kesällä 2023, joten se on vielä kaikille uusinta uutta Jos oman yrityksen CSRD-raportointi standardien mukaisesti arveluttaa, niin huoli pois! Asiantuntijat neuvovat ja auttavat asiassa mielellään. Oman yrityksen raportin voi tilata avaimet käteen-palveluna, jolloin ammattilainen vastaa raportoinnin kattavuudesta ja oikeellisuudesta. ESRS 2-osiota käsitellään seuraavassa artikkelissa, pysy kuulolla!