Hiilijalanjälki on tällä hetkellä eniten puhuttava vastuullisuusraportoinnin osa-alue. Mitkä ovat mystiset scopet, joista aina puhutaan? Miten ne liittyvät päästöihin ja vastuullisuusraportointiin?
Lyhyesti: Yhä useammin yritysten vastuullisuusraportointi edellyttää päästölaskentaa. Yrityksen päästöt jaetaan kolmeen luokkaan, jotta raportoinnista tulee selkeämpää ja päästöistä vertailukelpoisia. Kolme luokkaa (englanniksi “scope”) ovat nimeltään Scope 1, 2 ja 3. Scope-jaottelu perustuu Greenhouse Gas Protocol-standardiin.
Scope 1 kattaa yrityksen suorat päästöt, jotka yritys itse päästää suoraan ilmaan. Näitä ovat esimerkiksi tehtaan savupiipusta tulevat päästöt tai yrityksen autojen pakoputkista tulevat päästöt. Scope 1:een kuuluvat siis omaan energiantuotantoon käytettävien polttoaineiden sekä autojen ja tuotannon suorat kasvihuonekaasupäästöt.
Scope 2 kattaa energiankulutuksen epäsuorat päästöt. Sähkön ja kaukolämmön tuotannosta syntyy hiilidioksidipäästöjä, jotka lasketaan yrityksen päästöihin mukaan. Ostamalla hiilineutraalia, uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä ja lämpöä päästään eroon scope 2 -päästöistä.
Scope 3 kattaa kaikki muut yritystoiminnan epäsuorat päästöt. Näitä käsittelemme tarkemmin seuraavassa artikkelissa.
Pidemmin: EU:n ei-taloudellisten asioiden raportointidirektiivi (Non-Financial Reporting Directive, NFRD) velvoittaa yritykset raportoimaan yhteismitallistetuista hiilidioksidipäästöistään. Päästölaskennan tulokset kootaan raporttiin scopeittain, joihin tarvitaan nimenomaan Scope 1-, 2- ja 3-laskentaa. Myös jatkuvasti laajeneva CSRD edellyttää vastuullisuusraportointia, johon täytyy sisällyttää päästöraportti. GHG-protokolla on globaalisti käytetty mittaus- ja raportointistandardi, ja päästöluokittelu perustuu sen vaatimuksiin.
Scope 1 kattaa yrityksen suorat päästöt, jotka johtuvat sen omasta toiminnasta (tämä käytiinkin jo edellä läpi). Tarkemmin Scope 1-päästöt voidaan jakaa neljään alaluokkaan:
• Prosessipäästöt: yrityksen toiminnassa voi syntyä suoria kasvihuonekaasupäästöjä. Esimerkiksi hitsausprosessissa käytetään typpioksiduulikaasua, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Nämä lasketaan prosessipäästöihin.
• Polttoaineen kulutus: yritys voi omistaa tai hallinnoida ajoneuvoja, työkoneita ja tuotantolaitteita. Näiden kuluttama polttoaine (bensiini, diesel, polttoöljy tai kerosiini) lasketaan osaksi Scope 1-päästöjä.
• Oma energiantuotanto: yritys voi tuottaa energiaa omaan käyttöönsä tai muiden toimijoiden tarpeisiin esimerkiksi polttoprosessissa. Tuotannosta syntyy Scope 1-päästöjä.
• Vuotopäästöt: yrityksen prosesseissa voi syntyä tahattomia päästöjä esimerkiksi putki- tai laiterikkojen seurauksena. Myös yksityisissä talouksissa voi syntyä vuotopäästöjä esimerkiksi viallisten kylmälaitteiden toiminnasta. Vuotopäästöjä voi olla hankalaa mitata, mutta niitä voidaan ehkäistä riittävillä tarkastuksilla ja korjauksilla. On sekä ympäristön että yrityksen kassavirran etu, ettei prosessista valu komponentteja hukkaan.
Edellä luetellut päästöt lasketaan siis yrityksen Scope 1-päästöihin, joista raportoiminen on GHG-protokollan velvoitteen mukaan pakollista.
Scope 2-luokka kattaa yrityksen energiankulutuksesta aiheutuvat epäsuorat päästöt. Myös Scope 2 voidaan jaotella kahteen eri ryhmään.
•Sähkö: suurin osa yrityksistä käyttää toiminnoissaan sähköä. Tarkka ostosähkön kulutuslukema saadaan sähkölaitokselta tai sähkönsiirtoyhtiöltä. Sähkön päästökertoimet vaihtelevat paljon sähkön tuotantotavan perusteella.
•Lämmitys ja viilennys: monet yritykset ostavat lämpö- ja viilennysenergiaa ulkopuoliselta toimijalta. Lämmitysenergiamuotoja ovat esimerkiksi maa- ja kaukolämpö. Yksi viilennysenergian muoto puolestaan on kaukokylmä. Sähkölämmityksen päästöt lasketaan sähkön päästöjen perusteella, ja itse tuotettu lämpöenergia lasketaan Scope 1-päästöihin.
Jos yritys ostaa esimerkiksi kaupungin sähkölaitokselta energiaa, se ei voi suoraan vaikuttaa ostamansa sähkön tuotantotapaan tai sähkölaitoksen toimintaan. Yritys voi kuitenkin leikata omat Scope 2-päästönsä ostamalla hiilineutraalia sähköä ja lämmitysenergiaa. GHG-protokolla velvoittaa raportoimaan myös tästä päästöluokasta.
Kun päästöt on luokiteltu scopeihin, on päästöjen vertailu helpompaa. Laskenta on selkeämpää ja laskentaperiaatteet ovat yhdenmukaisia. Kaksoislaskennan riski vähenee, ja samalla myös varmistutaan kaikkien olennaisten päästölähteiden ottamisesta mukaan laskentaan. Kun jokaisessa päästöluokassa on määritelty tietyt laskettavat päästölähteet, on epätodennäköisempää laskea vahingossa päästöjä kahteen kertaan tai unohtaa jotkin päästöt kokonaan. Hiilijalanjälkilaskennassa pyritään myös määrittämään yrityksen merkittävät ja olennaiset päästölähteet. Kun olennaiset päästöt on tunnistettu ja laskettu, on vähennystoimien tekeminen merkityksellistä.
Oliko tässä kaikki? Ei ihan vielä, Scope 1 ja 2 olivat vasta kuorrute ja kirsikka kakun päällä! Seuraavalla viikolla käsitellään Scope 3-päästöjä, jotka ovat oikeastaan koko muu kakku.