ESG raportoinnin vaatimukset
Mitä ESG vaatii? Minkälainen on hyvä ESG-raportti?
Aiemmista ESG-sarjan osista lienee käynyt ilmi, että ESG-raportointi koskettaa suurta osaa yrityksistä. Mutta mitä täytyy tehdä, jos nakki napsahtaa omalle yritykselle?
Lyhyesti: ESG-raportissa yritys kertoo, miten se vaikuttaa ympäröivään luontoon, yhteiskuntaan ja omiin työntekijöihinsä. Yritys määrittää olennaiset vastuullisuusnäkökohtansa ja raportoi vastuullisuustavoitteiden saavuttamisesta, niiden mittaamisesta sekä vastuullisuustyön tuloksista. Vastuullisuusviestinnän toteutumista analysoidaan. Raportissa esitetään myös yhtiön liikeidea ja missio, toimintakenttä, arvoketju sekä yhtiön politiikkamallit (esimerkiksi henkilöstöpolitiikka tai YK:n ihmisoikeuspolitiikka). Hyvä raportti vastaa raportoinnin vaatimuksiin ja on todenmukainen. (Usko tai älä, mutta nämä seikat eivät ole itsestäänselviä!)
Pidemmin: ESG-raportoinnissa on useita osa-alueita. Osa-alueet on jaettu kolmeen isompaan osioon: ympäristöön (Environment, E), sosiaalisiin näkökulmiin (Social, S) ja hallintoon (Governence, G).
Ympäristöosiossa yritys raportoi velvollisuuksistaan ja vaikutuksistaan, jotka liittyvät ympäristöön. Ympäristönäkökohtiin kuuluvat esimerkiksi energiankulutus, raaka-ainekäytön tehokkuus, logistiikka ja sanktiot ympäristörikkomuksista. Päästöistä ja päästövähennystavoitteista raportoidaan hiilijalanjälkiraportin perusteella.
Sosiaalisten näkökulmien osiossa yritys kertoo vaikutuksistaan työntekijöihinsä, asiakkaisiinsa ja ympäröivään yhteiskuntaan. Raportoitavia kohtia ovat esimerkiksi työtapaturmien ja sairaspoissaolojen määrä, henkilöstön tasa-arvon toteutuminen ja kehitysohjelmat ja yritystoiminnan vaikutus alueen työllisyyteen. Myös hyväntekeväisyysprojektit ja –tavoitteet luetaan tähän osioon.
Hallinto-osiossa raportoidaan muun muassa riskienhallinnasta, korruption ehkäisemisestä, tietoturvan toteutumisesta sekä toimitusketjun ja alihankkijoiden vastuullisuudesta.
Hyvän raportoinnin keskiössä on olennaisuus: yrityksen tulee raportoida merkittävistä vaikutuksistaan toimintaympäristössään. Vain olennaisten näkökulmien raportointi on vaikuttavaa, ja epäolennaisten asioiden raportointi syö yrityksen uskottavuutta. Esimerkiksi kuljetusyrityksen raportissa on olennaista kertoa rahtiliikenteen päästöistä ja kuljettajien hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, mutta vesivarojen suojelua tai työvaatteiden alihankkijoiden vastuullisuutta ei välttämättä tarvitse erityisesti korostaa. Olennaisten vastuullisuuskohtien määrittely riippuu yrityksen koosta, toiminnasta ja toiminta-alueesta: kaivosyrityksellä ja vuokratyöfirmalla on hyvin erilaiset toimintaympäristöt ja siten myös erilaiset vastuullisuusnäkökulmat. Kunkin yrityksen tulee arvioida ja analysoida olennaisuutta itse, ja valita olennaiset seikat raporttiin. Viime aikoina vastuullisuusraportoinnin ehdottomasti kuumin peruna on ollut kaksinkertainen olennaisuus, millä tarkoitetaan yritysvastuun olennaisuuden käsittelyä sekä yrityksen omien toimien, mutta myös yritykseen kohdistuvien kestävyystekijöiden näkökulmasta. Kaksinkertaisesta olennaisuudesta kirjoitamme seuraavassa blogissa tarkemmin.
Vastuullisuuskohtiin määritetään tavoitteet, joiden toteutumista seurataan ja mitataan. Esimerkiksi ympäristöosiossa tavoitteena voi olla kiertotalouden edistäminen ja tavoitteen toteutumisen mittarina jätteiden prosentuaalinen kierrätysaste. Mittaroinnin tuloksien raportoiminen lisää ESG-raportin vaikuttavuutta ja etenkin uskottavuutta. Paljon kuultu lupaus “edistämme kestävää kehitystä” ei ole kovin uskottava ilman todellista dataa, mutta mittaroitu edistys on sen sijaan vaikuttavaa ja myös yrityksen mainetta kohentavaa.
Oleellisten vastuullisuuskohtien lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin ja ottaa ne huomioon raportoinnissa:
Tasapainoisuus tarkoittaa sekä hyvien että huonojen asioiden raportoimista. Yrityksen tulee siis kertoa, missä on onnistuttu, mutta myös, missä on vielä korjattavaa. Rehellisyys ja avoimuus ovat merkkejä luotettavasta yrityksestä.
Vertailukelpoisuus tarkoittaa sitä, että eri yritysten tietoja voi vertailla keskenään. Tällöin kaikkien tietojen pitää olla tarkkoja ja raportointiperiaatteiden tulee olla yhdenmukaisia. Esimerkkinä vertailukelpoisuudesta voidaan käyttää hiili-intensiteettiä, joka kuvaa yrityksen päästöjen suhteutumista liiketoimintaan.
Täsmällisyys tarkoittaa tietojen riittävää tarkkuutta sekä CSRD:n kriteerien täyttämistä. Esimerkiksi energiankulutustiedot ovat täsmällisempiä, jos ne perustuvat energiantoimittajan laskutukseen. Kriteerit täyttävä raportointi ottaa huomioon kaikki tarvittavat osa-alueet ja tekee raporteista vertailukelpoisia.
Luotettavuus tarkoittaa tietojen oikeellisuutta ja todennettavuutta. Tietojen tulee pohjautua todennettaviin lähteisiin, eikä vastuullisuusseikkoja sovi kaunistella tai jättää kertomatta.
Yritysten vastuullisuusraportointiperiaatteet ja -standardit ovat tällä hetkellä jatkuvassa muutoksessa. ESG-ammattilaiset sekä ajantasaiset vastuullisuusjulkaisut osaavat kuitenkin ohjeistaa viimeisimpien säädösten mukaiseen raportointiin, ja asiantuntijayritysten ansiosta raportoinnista ei välttämättä tarvitse edes vastata itse. Pelko siis pois, ja rohkeasti raportoimaan!
Seuraavassa blogissa lisää vastuullisuusraportoinnin olennaisuusarvioinnista ja kaksinkertaisesta olennaisuudesta. Pysy kuulolla!